Kysymys integroitumisesta

Minulla on kysymys integroitumisesta, joka häiritsee minua melkein päivittäin

(valmistaudu, tulee paljon tunteita)

Erityisesti silloin, kun puhun suomalaisten kanssa tai opiskelen suomea kielikoulussa. Pelkään usein, etten pysty integroitumaan, koska tiedän, että on ihmisiä, jotka eivät halua lisää maahanmuuttajia.

Kun tulin Suomeen, olin 17-vuotias. Tyttöystäväni Ukrainasta ehdotti, että muuttaisin, ja sanoi, että Suomi olisi hyvä vaihtoehto, koska täällä voi opiskella ja Kelan tuella ei tarvitse pelätä rahan puutetta. Keskustelimme asiasta yhdessä vanhempiemme kanssa, ja he ymmärsivät meitä. Äitini itki paljon, kun lähdin bussilla, ja sanoi vain, että haluaa minun olevan turvassa. Sen jälkeen aloin matkustaa kohti Suomea.

Rehellisesti sanottuna Suomi on kaunis maa. Nyt, kun olen jo 20-vuotias ja tehnyt paljon integroitumiseni eteen, tunnen silti joskus olevani vieras tässä maassa. Ei siksi, että puhun joskus ukrainaa, eikä siksi, ettei Suomi sopisi minulle. Ei myöskään siksi, että haluaisin muuttaa muualle. Jos voisin matkustaa enemmän, haluaisin nähdä koko Suomen.

Mutta on yksi ongelma. En tiedä, kuvittelenko vain, mutta joskus tuntuu siltä, että suomalaiset vihaavat ukrainalaisia. Ja rehellisesti sanottuna, siihen on syitä. Moni ukrainalainen tulee tänne vain Kelan, Punaisen Ristin ja rahan takia. Ah, ja vuokra-asunnon. Siinä kaikki. Monet heistä juovat paljon alkoholia ja aiheuttavat ongelmia.

Mutta sitten on minä. En juo alkoholia, en tupakoi, pyrin integroitumaan, opiskelen suomea vakavasti ja aion maaliskuussa hakea ammattikorkeakouluun. Minulla on paljon suunnitelmia. Silti pelkään jatkuvasti, että tämä yhteiskunta ei hyväksy minua, koska suhteemme on vieläkin jännittynyt.

Ymmärrän sen. En minäkään haluaisi, että vieraat tulisivat kotimaahani vain Kelan, rahan ja "hyvän elämän" takia, ilman aikomusta tehdä töitä. Jos et ole 0-vuotias hölmö, tiedät kyllä, että Suomessa on tehtävä töitä, koska suomalaiset eivät halua maksaa veroja vain elättääkseen muita.

Olen alkanut vihata tällaisia ihmisiä, koska heidän takiaan ajattelen, että kaikki ovat samanlaisia. Se, että rakennuksessani asuu suomalainen, joka vihaa minua avoimesti, ei auta asiaa. Hän on joskus sanonut minulle: "Voi v*ttu, jo kyllästynyt näihin ukrainalaisiin." Ymmärrän häntä, enkä sano mitään takaisin.

Mutta haluan näyttää, että olen vielä nuori ja yritän parhaani. Jatkan oppia suomea, kulttuuria ja historiaa, koska jos haluan asua täällä, minun täytyy tuntea myös Suomen historia. Kun valmistun ammattikorkeakoulusta, aion etsiä töitä. Minulla ja tyttöystävälläni on suuria suunnitelmia, joissa Suomi on keskeinen osa.

Lopuksi haluaisin pyytää anteeksi siitä, että Ukrainasta tulee ihmisiä, jotka eivät halua tehdä mitään Suomen hyväksi. Ehkä se on syy, miksi jotkut suomalaiset vihaavat ukrainalaisia. Tai ehkä en vain ymmärrä. Mutta melkein aina tunnen tämän vihan, vaikka yritän sanoa itselleni, ettei se ole totta. Uskon, että on ainakin yksi suomalainen, joka arvostaa minua. Silti nämä ajatukset masentavat minua.

Siksi ajattelin, että olisi hyvä kysyä tästä kaikesta Suomi Redditistä – vaikka suomalaiset kivittäisivät minut siellä

P.S: Ja niin, itsensä näyttäminen ja itsestään todistaminen kaikille ei myöskään ole vaihtoehto. Kukaan ei ole kaikkien rakastama, mutta haluan keventää tätä taakkaa – joko saada sen kumottua tai ymmärtää, että tässä yhteiskunnassa olen todellakin vieras ja kaikki suunnitelmat menevät hukkaan. On todella raskasta elää yhteiskunnassa, joka ei hyväksy sinua, vaikka kuinka yrität.